Vaihto-oppilaiden kertomuksia

Kewaneen Kruunattu – Matleena (2017 – 2018, USA)

Matleena vietti vaihtovuotensa USA:ssa pienessä 13 tuhannen ihmisen kylässä nimeltä Kewanee, joka sijaitsee Illinoisin osavaltiossa. Päällimmäisenä Matleenalla oli jäänyt mieleen todella hyvä fiilis vuodesta, sillä pienestä koostaan huolimatta kylässä pääsi tekemään kaikenlaista ja se oli hyvin helppo sekä miellyttävä paikka asua.

Elämäänsä isäntäperheessä Matleena kuvaili pelkästään positiiviseen sävyyn. Perheen kanssa elämiseen tyttö sopeutui äärimmäisen nopeasti, eikä mennyt aikaakaan, kun isäntäperheen luotto oli voitettu puolelleen. Tosin, Matleena kertoi elämänsä Amerikassa olleen hieman kurinalaisempaa, koska Suomessa saa hieman vapaammin tulla ja mennä omien halujensa mukaan. Joka tapauksessa, Matleenan mukaan isäntäperheen kanssa tuli enemmän tehtyä asioita yhdessä, kuin Suomessa, jonka takia hän koki kuuluvansa joukkoon siinä missä muutkin perheenjäsenet.

Yksi uusista Suomesta poikkeavista tavoista oli joka sunnuntainen kirkkokäynti, jossa Matleena erityisesti piti kirkon musiikista, mutta puheet ja saarnan jälkeiset koulutukset eivät kohdanneet tytön omaa uskoa, joten hän sai ensimmäisen koulutuksen käytyään jäädä näistä pois. Mukavaa kuitenkin oli huomata, ettei isäntäperhe tästä loukkaantunut, vaan ymmärsi tilanteen vallan mainiosti.

Koulunkäyntiä Yhdysvalloissa Matleena kuvaili akateemisesti helpoksi, ja vertaili hänelle suunnattuja kursseja lähinnä Suomen yläasteeseen. Tästä huolimatta, hänellä oli pelkkää positiivista sanottavaa koulun yhteisöllisyydestä ja tavasta harrastaa urheilua sekä kannustaa koulun eri joukkueita. Eniten innoissaan Matleena olikin kaikesta urheilusta sekä ”Homecoming Court” kruunauksesta koulun tansseissa. Jo entisestään lentopalloa pelanneelle Matleenalle tuli yllätyksenä koulun lentopallojoukkueen kova taso. Urheilusta innostuneena hän myös kokeili ensimmäistä kertaa uutena lajina Softballia, mikä valitettavasti jäi hieman vähäiseksi, mutta lajin kautta valtavaa määrää uusia ystäviä saanutta Matleenaa tämä kokeilu ei jäänyt harmittamaan.

Yhtenä suurimpana opetuksena Matleena piti amerikkalaisten Suomesta poikkeavaa ’Small Talk’ tapaa, jonka tyttö sai kokea hyvin nopeasti. Vaihtovuoden jälkeen hän mietti, että suomalaisia saatetaan pitää hiljaisena kansana, koska he eivät sano asioita joita eivät tarkoita tehdäkseen vain lyhyestä kanssakäymisestä astetta mukavamman tilanteen. Tästä esimerkkinä Matleena kuvaili, kuinka hän ei itse amerikkalaisesti tyypilliseen sävyyn esimerkiksi pyydä näkemään paremmalla ajalla, mikäli ei tätä tarkoita. Tämä kulttuuri ero ei tyttöön kuitenkaan vaikuttanut, sillä hänen puheestaan paistoi iloisuus läpi, kuvaillessaan kuinka monien hyvien ystävien lisäksi hän onnistui saamaan vaihtovuotensa aikana uuden parhaan ystävän.

Uusien paikkojen näkeminen ei myöskään vaihdossa yleensä rajoitu vaihtokohteeseen. Kewaneen ja Illinoisin lisäksi Matleena matkusti perheensä kanssa usean osavaltion läpi vierailulle South Carolinaan. Mieleenpainuvin reissu kuitenkin kohdistui Below USA nimisen organisaation kautta Havaijille.  

”Parasta vaihto-oppilasvuodessa oli ehdottomasti uusien ystävien saaminen, reissu Havaijille, urheilun täytteisyys, sekä muistot koulun tansseista. Lisäksi sain uuden parhaan ystävän saksalaisesta tytöstä, kenen kanssa olen edelleen päivittäin yhteyksissä. Suosittelen vaihto-oppilasvuotta ehdottomasti kaikille jotka sitä miettivät. Vaikka hieman pelottaisikin lähteä yksin uuteen maahan, murehtiminen on turhaa sillä jenkit kyllä ottavat hyvin vastaan.” – Matleena 18V

Lähtisin koska tahansa uudestaan, Roosa Harrisonissa (2017-2018, USA)

Roosan vuosi pienessä Harrison nimisessä 13 tuhannen asukkaan kylässä, joka sijaitsee Arkansasin osavaltiossa Yhdysvalloissa, sujui todella hienosti. Hän sopeutui paikalliseen kulttuuriin nopeasti ja piti isäntäperheestään, jonka vanhemmat toimivat ravintoloitsijoina. Kuri amerikkalaisessa perheessä oli selvästi Suomeen totuttua tiukempi, mutta siihen oli vain totuteltava. Kiireisten ravintoloitsijavanhempien ammatin takia aikaa perheen kanssa vietettiin usein ulkona syöden ja yhdessä elokuvia katsellen. Kirkossa ja muissa seurakunnan aktiviteeteissa Roosa ja hänen perheensä kävivät aktiivisesti joka keskiviikko ja sunnuntai. Roosan mukaan kirkkokulttuuri Yhdysvalloissa oli todella poikkeava suomalaisesta kirkosta. Hyvällä tavalla tosin. Kirkkokäynnit sisälsivät tytön mukaan paljon erilaisia lauluja, musiikkia ja yhteisöllisiä aktiviteetteja, jotka tekivät kokemuksesta iloisen ja nautittavan.

Koulunkäynti Roosan mukaan oli suomalaiselle opiskelijalle helppoa, sillä monivalintakokeissa usein pärjäsi jo sillä, että kuunteli aktiivisesti tunneilla. Miellyttävimpänä akateemisena seikkana, nuori nainen koki espanjankielen kurssit, joista hän piti niin kovasti, että aikoi päättäväisin mielin jatkaa espanjankielenopintojaan Suomessa. Koulunkäynti Yhdysvalloissa ei kuitenkaan rajoittunut luokkahuoneissa pänttäämiseen, sillä koulu tarjosi kaikille mahdollisuuden harrastaa useita eri lajeja. Vanhana lentopalloilijana Roosa liittyi koulunsa lentopallojoukkueeseen, mutta päätti myös kokeilla juoksua yleisurheilujoukkueessa. Vapaa-aikanaan Roosa kävi usein kavereidensa kanssa elokuvissa, shoppailemassa tai ulkona syömässä.

”Parasta koulunkäynnissä oli ehdottomasti espanjankurssit ja liikunta. Näiden kautta pääsin todella helposti kaveripiiriimme sisään, joka koostui sekä paikallisista, että muista kansainvälisistä vaihto-oppilaista. Vaihtovuoteni ehdottomia kohokohtia olivat koulumme tanssit, joulu Meksikossa isäntäperheeni kanssa, kielitaidon parantaminen sekä kaikki uudet kokemukset ja ystävät, joihin pidän edelleen yhteyttä. Suosittelen vaihto-oppilasvuotta lämpimästi kaikille nuorille jotka haluavat matkustaa, kokea uutta ja oppia uusia kulttuureita, sillä itse lähtisin koska vain uudelleen, mikäli se olisi mahdollista!”

-Roosa

Urheiluntäyteinen vuosi Wisconsinissa toi uusia ystäviä (2017-2018, USA)

”Parasta vaihto-oppilasvuodessa oli ehdottomasti uudet kokemukset, ihmiset ja urheilu. Vaikka Suomikin on iso urheilumaa, oli uskomatonta nähdä, miten suurta urheilu Yhdysvalloissa on. Esimerkiksi ihan vain lukiopainin osavaltion finaaleita seurasi paikan päällä jopa 16 tuhatta silmäparia. Omien urheilureissujen lisäksi oli myös hienoa nähdä livenä Wisconsin Badgersin yliopistojenkkifutista sekä Milwaukeen ammattilaisbaseball-joukkueen matseja. Tällä hetkellä mietin tosissani yliopiston käyntiä Yhdysvalloissa tulevaisuudessa, sillä moni uusi ystäväni minua sinne jatkuvasti kyselee. Suosittelen ehdottomasti vaihto-oppilasvuotta ihan kaikille, jotka sitä miettivät - kyllä siellä pärjää, vaikka vielä vähän pelottaisikin! Mitä SUN experienceen tulee, minulla on pelkkää hyvää sanottavaa. SUN tiimi välitti minusta, kyseli kuulumisia ja oli aina valmis auttamaan, kun tarvitsin neuvoa. Lisäksi heidän järjestämänsä orientaatio yhdisti minut sekä muiden samaan aikaan vaihtoon lähtevien oppilaiden että tukioppilaiden kanssa, mikä oli todella kivaa, sillä se auttoi omaan vaihtovuoteen valmistautumisessa. Vaihtovuosi Yhdysvalloissa kehitti englanninkielentaitoani sekä antoi roiman annoksen uusia kokemuksia, hyviä ystäviä, rohkeutta ja itsevarmuutta”-  Santtu 17V

 

Santun vaihto-oppilasvuosi Brussels Wisconsinissa sujui mahtavasti. Pian 18 vuotta täyttävän urheilijan mukaan pienessä Brusselsin kylässä oli aivan yhtä paljon tekemistä kuin Helsingissäkin pienestä reilun tuhannen ihmisen väkiluvustaan huolimatta.

Isäntäperheeseen Santtu sopeutui varsin nopeasti. Hänen perheeseensä kuului host-veli ja yksinhuoltaja äiti, joka Santun mukaan vanhanliiton tapaan huolehti tarkasti, että Santulla ja hänen host veljellään oli aina kaikki hyvin. Miellyttävää oli myös huomata, kuinka kiinnostuneita muut isäntäperheen jäsenet olivat Suomesta.

Ajanvietto pienessä kylässä ei koskaan käynyt pitkäksi sillä kolmea eri urheilulajia harrastaneella Santulla viikot kuluivat harrastuksien ja uusien ystävien parissa. Jo suomessa amerikkalaista jalkapalloa harrastanut nuorukainen liittyi ensitöikseen koulunsa jenkkifutisjoukkueeseen. Amerikkalaisnuorten lajitaidot ja pelin tempo yllättivät suomalaisen alkuun, mutta hyvin pian peli rapakon takana alkoi sujua kuten Suomessakin. Jenkkifutiksen lisäksi Santtu harrasti talvikaudella Wrestlingia ja keväällä hän kokeili siipiään amerikkalaisen kansanpelin Baseballin parissa. Urheilu Pohjois-Amerikassa sujui mallikkaasti, sillä kaikissa kolmessa lajissa hänet palkittiin Varsity Letter-palkinnoilla, joita perinteisesti nimetään oppilaille jotka suoriutuvat erinomaisesti koulun edustusjoukkueissa.

Urheilulliset saavutukset eivät kuitenkaan rajoittaneet Santun suorittamista koulunpenkillä, saati sitten sosiaalisessa elämässä. Tästä kertovat nuoren miehen erinomainen keskiarvo (A), osallistuminen koulun kuoroon, sekä nimeäminen Prom Courtiin koulun tansseissa muiden oppilaiden toimesta. Yleisesti ottaen Prom Courtiin äänestetään oppilaat heidän suosionsa mukaan. Santtu kertoikin viettäneensä vaihtovuotensa aikana suurimman osan ajastaan koulunsa oppilaiden kanssa.

 

Veikan videokoosteita elämästä Kelownan alueella (Brittiläinen Kolumbia, Kanada) 

Veikan video päiväreissusta Vancouveriin hauskalla kommentaarilla.


 

Veikan lomapäivä


 

Elämää Maple Ridgessä Helin silmin (Kanada, Brittiläinen Kolumbia) 2016-17

Mun perus päivään ma-pe välillä kuuluu koulua 8.30-14.40, minkä jälkeen nään kavereita tai meen kotiin. Neljän jälkeen meen waves coffeen tekemään koulujuttuja (saan aikaseks paremmin siellä, kuin kotona) ja kuuden maissa käppäilen sieltä salille, minkä jälkeen mulla on päivästä riippuen joko venyttelytunti, jooga tai pilates. Oon kotona noin 8.30 ja loppuillan hengailen perheen kanssa tai sit tehdään jotain host siskon Taylorin kanssa.

Mun perheeseen kuuluu äiti Vanida, isä Greg, 20v sisko Taylor ja 15v sisko Hannah. Perhe oli mun kohdalla nappivalinta ja siskoista onki tullu mulle hyviä kavereita, etenkin Taylor ketä on myös yks mun parhaista kavereista.

Maple Ridge jossa asun on vajaan kahdeksankymmenen tuhannen asukkaan kaupunki, josta on matkaa Vancouverin vaan vajaat 40 kilometriä. Kulkuyhteydet sinne on ihan loistavat sky trainin ansiosta ja matka kestää noin puolitoista tuntia, bussilla 40min Coquitlamiin ja sieltä noin 30min sky trainilla vancouverin downtowniin.

Viikonloppusin mulla on usein 2-3 ringette treenit ja 1-2 peliä. Jos on turnausviikonloppu, niin pelejä on 4-6. Vietän paljon aikaa kans kavereiden kanssa ja jos aikaa on, niin melkeinpä joka viikonloppu mennään Coquitlamiin tai Vancouveriin.

Pelaan ringetteä seurassa nimeltä PoCo, joka tulee kaupungin nimestä Port Coquitlam. Meidän joukkueella on ihan loistava yhteishenki ja kaikki on kavereita keskenään, ja sainkin joukkueesta myös yhden mun parhaista kavereista. Parin viikon päästä pelataan provincials, mihin myös meidän joukkue pääsi ja sieltä voittaja pääsee edustamaan loppusarjaan Brittiläistä Kolumbiaa.

Koulussa mun kurssivalintoihin kuuluu mm. kaks eri liikunnan kurssia, psykologia, biologia, matikka, law (laki), yhteiskuntaoppi ja englanti. Eli ihan en valinnoillani menny sieltä mistä aita on matalin, mutta kyllä tästä selvitään. Liikunnan kurssit vähän antaa armoa aivoille koulupäivän aikana :)

Koen olevani tosi onnekas ja etuoikeutettu saadessani tämmösen kokemuksen ja onnistuneen vaihtovuoden. "Exchange is not just a year in a life, it is a life in a year" on täydellinen kuvaus tälle, ja ehkä parasta on, että kotiin palatessa oot parempi versio itsestäs. Iso kiitos kaikesta kuuluu järjestölle, jonka toiminta on ollu moitteetonta. Sun Experiencen loistavat tyypit on tehnyt mun ja muiden eteen enemmän mitä vois edes vaatia. ❤

 

Aleksin kokemus Stratfordissa (Kanada, Ontario)

Mulla on kulunut jo 5 kuukautta mun vaihtovuodesta täällä Stratfordissa. Aika on kulunut todella nopeasti täällä maailman toisella puolella, ja nyt on juuri ensimmäinen semesteri  koulussa tullut päätökseen. Olen nauttinut Stratfordista tähän asti, eikä mulla löydy mitään valitettavaa. Hyvä koulu, hyvät host vanhemmat, mukavat ihmiset, jne. Olen tottunut hyvin Kanadalaiseen arkeen, vaikka aluksi koulu tuntui rasittavalta. Iso muutos minulle koulun suhteen oli, että mulla olisi samat aineet joka päivä, joka tuntui aluksi eriskummalliselta , kun oli tottunut suomalaisiin tapoihin.

Mun tavallinen päivä menee suurinpiirtein näin: herään aamulla noin seitsemän aikoihin, nousen ylös syömään aamupalaa, menen pesulle ja kävelen kouluun host-veljeni kanssa. Koulussa mulla on ensimmäisenä tuntina kuvataidetta, seuraavaksi matikkaa, sen jälkeen liikkaa, ja lopuksi biologiaa. Toisen ja kolmannen tunnin välillä on aina ruokailu, jonka minä vietän kavereiden kanssa ruokalassa, tai koulun läheisessä ravintolassa. Koulupäivän loputtua käyn yleensä minun host-veljen ja/tai muiden kavereiden kanssa Tim Hortons:issa juomassa kahvia ja juttelemassa.

Tämän jälkeen yleensä kävelen kotiin, ja vietän loput päivästä tekemässä koulujuttuja, ja viettämässä aikaa host-perheen kanssa. Viikonloppuisin mulla on yleensä paljon tekemistä joko kavereiden tai host-perheen kanssa. Ei mitään sen ihmellisempää. Ylipäätään olen nauttinut Kanadasta todella paljon.

-Aleksi

Alisan Halloween

Tänään on tasan kaks kuukautta siitä kun lentokone lensi pois suomen maalta tänne rapakon toiselle puolelle. Pakko sanoa, että aika menee kyllä hirveen nopeesti. Toisaalta se on hyvä asia, mutta loppujen lopuks sanoisin kyllä, että se menee aivan liian nopeesti. Arkeen on täällä jo totuttu, koulussa käydään ja ainakin tuntuu, että perheen kanssa sujuu asiat hyvin.

Ainoo asia johon en usko, että parannusta löytyy on aikaiset aamuheräämiset. Ne on sellasta painajaista, että vois muille jakaa. Monia hyviä kokemuksia oon täällä jo kokenut, mutta yks pelottavimmista ja samalla hauskimmista on ollu varmaan kun mentiin Halloweenina haunted houseen. Lähettiin ensin kahestaan mun kaverin kanssa, muttta puolessa välissä automatkaa tajuttiin, että ehkä ei pärjätä jos mennään kahestaa, joten päätettiin soittaa vähän seuraa. Sitten lähettiin viiden hengen porukalla ensin farmiajelulle, josta päästiin itse taloon. Ite tykkäsin enemmän siitä ajelusta, koska se on samalla hauska että pelottava; tai siis karmiva.

Oli kuitenkin tosi kiva päästä kokemaan täällä kunnon halloween meininki, eikä se tohon pääty. Täällä on ollu koko kuukauden kaikilla taloilla hirmuset koristelut ja meininki päällä, toisin kun meillä suomessa.. Haunted housen jälkeen päätettiin lähteä syömään, jossa kaikki naurut pääskin sitte ilmaan. Ensin normaalisti syötiin ja maksettiin kunnes nähtiin, että seinällä lukee  ilmanen jäätelö annos synttärisankarille. Tästäpä saatiin idea, että taitaa olla mun synttärit, jonka jälkeen laulun saattelemana saatiin sitte ilmanen jäätelöannos. Siinä oli kyllä vähän naurun pidättelemistä mutten valita. Hauskoja kokomuksia täällä varmasti vielä tulee, mutta pakko sanoa, että tässä on yksi parhaimmista tähän mennessä. 


Featured blog: Sonja - Maple Grove, MN

29.10

Aloitan nyt tämän vaihtarisarjan rakentamisen yhdestä perus asiasta, joka on tosi tärkeä kaikille vaihto-oppilaaksi aikoville eli vaihto-oppilas järjestön valinta Ensimmäiseksi on tärkeää ymmärtää, että järjestö ei ole todellakaan pieni osa sun vaihtovuotta. Jotta sulla vois olla hyvä vaihtovuosi, edellytyksenä on hyvä järjestö. Toiseen maahan yksin muuttaminen täysin tuntemattomaan perheeseen ei ole riskitöntä, jonka vuoksi on tärkeää saada hyvä perhe ja sen voi edellyttää ainostaan järjestö. (fakta: Sun "Suomijärjestöllä" on siis toisessa maassa vastaanottava järjestö, joka etsii perheen.) Entäpä sitten kun olet perheessä? Mitä jos kaikki ei menekään putkeen? Ainoa avunlähde tässä tilanteessa on järjestö, joka voi joko auttaa sua ratkaisemaan ongelman tai etsimään sulle uuden perheen. Ei ole uusi asia, että on vaihto-oppilaita, jotka on sinnitelly vuoden ihan inhimillisyyttä uhmaavissa oloissa ja joissakin tilanteissa järjestöltä ei olla saatu apua.

Lue loput Sonjan näkemyksistä ja hyvistä vihjeistä hänen blogistaan! Kuvat ja teksti ovat Sonjan blogista.

Featured blog: Noora - Allegan, MI

14.10.2016

Erittäin väsyneenä mutta onnellisena kirjoitan tätä postausta. Tänään oli meidän koulun jalkapallo (ja tällä tarkoitan amerikkalaista jalkapalloa) varsity tiimin viimeinen kotiottelu. Fiilikset oli huipussaan kaikilla, vaikka takaa-alalla painoi ajatus siitä, että tää oli high schoolin viimeinen peli senioreille ja meille vaihtareille. Allegan hävisi taas, mikä ei todellakaan ollut yllätys mutta silti pojat taisteli hienosti ja tää oli hieno päätös kotiotteluille. Tää oli samalla myös hyväntekeväisyysottelu kunnioitukseksi syövästä selvinneille ja kyseisen sairauden kanssa taisteleville. Useimmilla oli tän vuoksi siis pinkkiä päällä. Sää suosi ja taas kerran tutustuin niin moniin ihmisiin. Jalkapallopelit oli hyvä tapa tutustua ihmisiin ja kunhan vain nauttia ajasta ihmisten kanssa – peli ei todellakaan ollut se pääasia. School spirit oli kaikissa peleissä huipussaan, oli iloiset cheerleaderit kannustamassa ja aivan upea marching band soittamassa musiikkia. Näitä iltoja tulee ikävä.

Seuraa Nooran blogia täällä! Teksti ja kuvat ovat Nooran blogista.

 

Featured blog: Christer - Whistler, B.C.

11.10.2016

Pari viikkoa taaksepäin meillä oli Terry Fox run koulussa, eli mulla ainaki on sellane käsitys että juoksu oli nimenomaan syöpätutkimuksiin ja hyväntekeväisyyteen tarkotettu rahan/hyvän mielen tapahtuma. Siellä moni oli pukeutunu kaikenlaisiin erivärisiin juoksu asuihin sun muihin ja ihan oli mukava kokemus vaikka juoksu ei itellä lempiasia olekkaan.Kaks viikkoo sitten tän Terry Fox juoksun jälkeen viikonloppuna oltiin joukkuuen kanssa White Rockissa, joka on Vancouveri alapuolella ja (pelasin) ensimmäisen pelini täällä. Kerran pääsin kentälle otin taklaukse vastaan ja olkapäähän siinä meni(joka on kunnossa taas). No empä mä kyllä paljon enempää kentälle päässytkään. Jokatapauksessa keli oli oikein mukava aurinkoinen, White rockin joukkue on sarjakärki ja peli olis ollu voitettavissa mutta tällä kertaa tuli takkiin niukasti.

Kelit alkaa joka pv olemaan kylmempiä ja kylmempiä ja saa kyllä kattoo mitä päällensä laittaa ellei halua seuraavaa viikkoa keuhkokuumeessa maata kotona. Viikoloppu sillon meni ihan vaan peleissä ja reeneissä ja kaikinpuolin mukavaa oli. Kouluviikko siinä sitte käynnisty jo ihan tuttuun tapaan eikä koulun kanssa erityistä hankaluutta ole(jos ei oteta mukaan esseitä/muita palautustöitä). Kouluviikot menee hyvin nopeesti reeneissä pääosin ja niin meni myös tämäkin.

Ensimmäinen iso ongelma koulussa tuli kun annettiin 2 viikkoo aikaa kirjottaa essee äidinkielellisillä ohjeilla että on oltava kaiken maailman välivaiheet, mutta se että äidinkieli vaatii työtä suomessakin niin esseen kirjoitushan jäi viimeseen päivään myös täällä. Siinä sitte google translate käyttöön ja suomentaan ohje paperia ja niiden pohjalta miettiin aihetta ja sitten äkkiä jotain paperille. Essee kuitenkin on nyt valmiina vaikka epäilen, että ei oo lähelläkään sitä mitä opettaja hakee, mutta kaikki tyylillään, ku parhaansa tekee ei ainaka tarvi murehtia etteikö olis yrittäny. Koulussa kun yrittää ymmärtää opettajia parhaansa mukaan ja pyrkii tekemään kaikki asiat ajallaan ongelmia ei koulun kanssa tule, sillä jokanen kyllä ymmärtää että jos ei oma äidinkieli oo englanti ei voi heti odottaa että kaikki hoituis niinku elokuvissa. Viime perjantaina suoraan koulusta reeneihin ja illalla kotiin 9 aikaan.

Lauantai aamu alkoi sillä, että 7:30 herätys, 8:30 kaupoille koska sukset ja muut laskettelukamat oli vähän jääny pieneks(kaiken lisäks turkey sale oli viime vklp eli kaiken sai parempaa kun hyvään hintaan), ja 10:15 oli sitten peliin lähtö, että aikamoisen kiireisellä aikataululla mentiin, mutta mikä oli yllättävää löysin laskettelu sukset ja kaikki muut noin 45 minuutissa. No siinä ku oltiin äitin ja iskän kortit vingutettu tyhjiks oli aika lähtee peliä kohti. Peli oli Pembertonissa ja tätä ennen oli noin tunnin reenit. Lämpöä oli noin 2 astetta ja vettä sato kaatamalla(loppua kohden muuttu rännäks ja siitä sitten lumeks). Oikein innolla odotan mitä tuo marraskuu tullessaan kun nyt saa pelata jo melkein pakkasessa. Pelissä kentälle en kertaakaan päässyt ja syy oli siinä että keli oli niin kehno, että ei joukkueen ykköspelaajillakaan ollut mikään paraspäivä ja pallot lipsu pelinrakentajan ja runinbäkin kädestä, heitot meni minne sattu ja nurmikolla olis varmaa paremmin pitäny luistimet kun nappikset. Jokatapauksessa reeneissä on mennyt sen verran hyvin kuitenkin, että toivon/uskon että valmentaja antais näyttää tän kauden aikana vielä tosipaikan tullen mitä suomipoika osaa. No pelin jälkeen oli vähän kylmähkö olo minkä kuitenkin kruunas se, että kun olin vklp:n hostin(Jodyn) vanhemmilla siellä oli ulkoporeallas ja mikäs sen parempaa kun satanolla pelistä turpaa, peliaikaa ei saanu minuuttiakaan mutta lämmin poreallas odotti ottajaansa. Siitä suihkun kautta poreisii josta pöydässä olikin sitten kunnon pihviä ja riisiä. Ei kyllä paljoa voinu valittaa siinä kohtaa enää.

No siinä kun lauantai ilta/yö vaihtui sunnuntaiks oli aika vetästä kalkkuna ulos uunista kiitospäivän kunniaksi ja alkaa sitä tuhoomaan. Ennen tätä kuitenkin päätettiin lähteä kavereiden kesken käymään vuoren huipulla koska keli oli aivan mahtava. Vuorilla oli sellane 5-10 senttiä paikkapaikoin myös paljon enemmän tullu lunta ja siellä olikin jo ihan talvi. Rupes jo kuumotteleen uudet suksetkin tallissa kun näki lunta pitkästä aikaa ja tällä hetkellä muuta ei toivokkaan kun, että pääsis laskemaan. Vuorilta palattua Jody sekä Lochlun saapu siinä sunnuntaina 6 aikoihin(bmx kisoista) myös sekä Jodyn veli sen vaimo sekä lapsi ja tällä porukalla alettiin sitten viettää kiitospäivän ruokailua. Ruokaa oli riittävästi ja kun mistään ei kehtaa kieltäytyä veti siinä ittensä niin täyteen, että mietti hetken jo meneekö vessaan laittamaan sormet kurkkuun, mutta ruoka oli kyllä kaikin puolin herkullista, sekä jälkiruoka myös vaikka sitä ei hirveesti enää mahtunutkaan. Sunnuntai meni rattosasti ruokailun merkeissä ja maanantaina oli vielä yhteinen aamupala, sekä päivällinen jonka jälkeen meikäläinen alko tekemään kouluhommia ja siitä sitten kävin vielä erikseen Jodyn kanssa kaupoilla hakemassa alesta kunnon talvikengät, sekä vähän kerrastoa jenkkifutikseen että sais vähän jotain lämpimää sinnekkin, kun noita kelejä nyt kattoo huomaa kyllä että vettä ja kylmyyttä on luvassa taas seuraavan viikon. No terveenä kuitenkin vielä ollaan ja pyritään myös olemaan.

Tästä päivästä ei sen erikoisempaa sanottavaa ole kun että koulussa harjoiteltiin maanjäristyksen varalta miten pitää mennä pulpettien alle sun muuta mikä tuntuu naurettavalta kun suomessa ikinä tällästä ei ole, mutta taas vieressä oli japanilaine ja sen kanssa puhuin nii sano, että niillä on koulussa iha kunnon kypärät ja varusteet maan järistyksen varalta. Näköjää sitä joka päivä oppii jotain uutta, josta tietenki kannattaa laittaa korvataakse jotai. Onpaha sitte vanhana kiikkustuolissa jotain mitä muistella.
 

Teksti ja kuvat ovat Christerin blogista.

 

Päivä Niilon elämässä vaihto-oppilaana

Rovaniemeläinen Niilo on vaihto-oppilaana Michiganin Caledoniassa. Niilo on urheilullinen ja on harrastanut vaihtonsa syyslajina maastojuoksua. Kysyimme Niilolta, minkälainen hänen keskivertopäivänsä on ja Niilo onnistui minuuttiaikataulustaan löytämään hetken jakaakseen arkensa kanssamme.

Tässäpä kuvaus lokakuun neljännestä päivästä:

6.10am Herätys. Etin puhelimen vaatekasan alta ja sammutan herätyksen. Käännä kylkeä ja laitan silmät takaisin kiinni.

6.15am Toinen herätys. Äkkiä ylös ja vessan kautta keittiöön.

6.18am 5dl vettä kulhoon ja se 2 minuutiksi mikroon lämpenemään

6.18-6.20am Kaivan puurohiutaleet kaapista, otan lautasen ja lusikan esille ja annostelen ekan satsin puuroa lautaselle. 

6.20am Ajassa 0.01 pystäytän mikron ettei se piippaus herättäis hosteja. Nopeasti vesi hiutaleiden sekaan, pari hämmennystä lusikalla ja puuro takaisin mikroon 30 sekunniksi. 

6.22am Puolen minuutin aikana kaadan itselle lasillisen suklaamaitoa ja vien lasin ruokapöydälle odottamaan. Vilkasen mikron kelloa. Eih, 5 sekuntia aikaa. Ryntään keittiöön ja pysäytän mikron ajassa 0.01. Fiilis kuin olisin just pelastanu maailman!!

6.23-6.30am Syön tulikuumaa puuroa ja tsekkaan onko Suomesta tullu mitään tärkeätä asiaa. 

6.30-6.33am Toinen annos puuroa. Aikaa menee vähemmän koska vesi on jo valmiiksi lämmintä. 

6.33-6.41am Puuro jäähtymään ruokapöydälle. Nopeasti teen 2 leipää, pesen pari omenaa, otan banaanin plus välipalapatukan ja täytän kaikki neljä juomapulloa (3x591ml ja 1x1l) Pakkaan eväät kylmälaukkuun ja menen syömään toisen puuro annoksen. 

6.41-6.43am Hotkasen puuron alas ja kaadan lopun suklaamaidon kurkusta alas. Kävelen likaisten astioiden kanssa takaisin keittiöön.

6.43-6.50am Voi pastilli. Astianpesukone tyhjentämättä. Nopeasti tyhjennän sen, koska jonkunhan se on pakko tehdä. Laitan myös iltapalan ja aamupalan tiskit tilalle tiskikoneeseen. 

6.50-6.52am Kävelen takaisin omaan huoneeseen yläkertaan. Portaissa koirat tulee vastaan. Lyhyet rapsuttamiset ja omaan huoneen sisälle "pakoon".

6.52-7.06am Laahustan kylpyhuoneeseen. Valot päälle, tuuletin päälle ja suihkuun. Hammaspesu ja samalla kurkkaan Ilta Sanomien lööpit. Pari juttua kiinnostais lukea, mutta aikaa ei olis tuhlattavaksi. Lopuksi laitan piilolinssit silmiin. 

7.06-7.08am Kävelen omaan huoneeseen ja petaan sängyn.

7.08-7.10am Makoilen vaan sängyllä. Tähän ei ois kyllä aikaa, mutta väsyttää ihan liikaa...

7.10-7.17am Pakkaan repun koska olin illalla niin laiska etten jaksanut. Koulukirjat, penaali, laskin, liikuntavaatteet ja kisavaatteet. 

7.17-7.20am Kurkkaan lämpömittarin. 62 astetta. Joo, farkkushortsit ja pitkähihanen paita päälle, converset jalkaan.

7.20-7:24am Ryntään omasta huoneesta puolijuoksua keittiöön. Eväät reppuun ja ulko-ovelle. Ovi lukkoon ja suunta kävellen/juosten kohti koulua. Kiire tulee.

7.24-7.41am Kuulokkeet korvilla painelen häntä kolmantena jalkana koululle. "Hi! How are you?" "What's up Niilo" lauseet kuuluu heti kun pääsee koulualueelle. Vastaukset tulee rutiinilla ja vastakysymyksetkin esitän, joskaan en yritäkkään edes kuunnella vastausta. 

7.41-7.44am Lokerolla. Tyhjennän repun, otan kolmen ekan aineen kirjat ja otan juomapullon. Yritän asetella kaiken siististi lokeroon mutta luovutan koska kiire. Survon sitten kaiken voimalla sisään. (Kuva lokerosta)

7.44-7.45am Juoksen fysiikan luokkaan. Huh. Ajoissa. Jäi jopa ruhtinaalliset 7 sekuntia aikaa. 

7.45-7.46am Yhdistän puhelimen koulun wifi-verkkoon. Puhelintahan ei koulussa sallita, mut mä saan joillain tunneilla käyttää sanakirjaa. 

7.46-7.47am Puhelin lattialle ettei tulis kiusausta käyttää sitä. Lippuvala, tai mikä lie onkaan. Nousen muiden mukana seisomaan mutta muuten olen kuin en olisi olemassakaan.

7.45-8.57am Eka tunti. Oppiaineena fysiikka. Puhutaan kuinka Euroopassa on fiksut mittajärjestelmät. Opettaja veikkaa mun painoksi 120kg. Loukkaannun henkisesti syvästi. Arvaus kertoo jotain opettajien yleissivistys-tasosta. Noin 35 kiloa väärin. Oppiaineena fysiikka on täällä kuitenkin saman tyylistä kuin suomi-lukiossa.

8.57-9.03am Ulos luokasta ja vessoille. Se on mun piilopaikka käyttää puhelinta. 

9.03-10.19am Matikan tunti. Tänään ohjelmassa koe. Koe mun osalta taputeltu 29 minuutissa. Loppu aika vain odottelua. Kokeesta 50% monivalintaa. Suurimman osan tiedän ja loput arvaan. Tunnin lopussa kokeen palautus. 93%. Ihan ok. Keskiarvo 80%. Kertoo siis jotain paikallisten osaamisesta. Tunnin lopussa opettaja näyttää koulun uutiset.

10.19-10.25am Taas vessan kautta seuraavalle tunnille.

10.25-11.37am Englannin tunti. Tää on Sophmorejen enkku joten kaikki on 2 vuotta nuorempia... Tänään pidetään puheita. Mun puhe on huomenna joten keskityn omissa ajatuksissa vaelteluun. 

11.37-11.43am 800 metrin spurtti koulun toisesta päästä, lokeron kautta liikuntasaliin. Laitan liikkavaatteet päälle ja syön banaanin. 

11.43-12.55am Liikuntaa. Pelattiin tennistä ja amerikkalaista jalkapalloa. 

12.55-1.19pm Vaihdan liikuntavaatteet kisavaatteisiin, haen lounaan lokerosta ja painelen takasin ruokalaan. Leipä, omena ja pullo vettä alas. Sen jälkeen kavereiden kanssa jututelua. 

1.19-1.25pm Lokeron kautta luokkaan. Pari minsaa ylimäärästä aikaa joten juttelen Rovaniemestä opettajalle. Lisäksi sovin huomis-aamulle rästikokeen ja pyydän apua pariin monisteeseen. 

1.25-1.40pm Personal Financen tunti. En tee mitään kun pitää lähteä aikasin tunnilta koska cross country kisat. Normaalisti tunti loppuis siis 2.37pm.

1.40-1.50pm Ulos luokasta ja lokerolle. Pakkaan repun ja kävelen sisään keltaiseen bussiin.

 

1.50-3.20pm Matka koululta kisoihin. Ahdasta. Käytä aikaani huomiseen puheeseen valmistautuen ja kuunnellen musiikkia.

3.20-4.30pm Kävellen tutustumista rataan. Vähä välipalaa mahaan että jaksais juosta. 

4.30-5.20pm Alkulämmittely.

5.30-6.00pm Kisa. (Kuva juoksu-kisasta)

6.00-6.30pm Loppuverryttely.

6.30-7.00pm Jutustelua joukkuekavereiden kanssa ja bussin lähtemisen odottelua. Syön myös loput eväistä.

7.00-8.20pm Bussissa tulossa talaisin. Lukisin huomiseen kokeeseen mutta on pimeä niin kirjotan sitten tätä tekstiä. 

8.20-8.35pm Kävelen koululta kotiin. 

8.35-8.50pm Näen host-momin ekaa kertaa tälle päivälle. Syön päivällisen. Lihaan ja riisiä. Kiva syödä oikeeasti oikeata ruokaa edes kerran päivässä.

8.50-9.10pm Otan suihkun ja nappaan piilarit pois silmistä. Väsyttää.

9.10-9.20pm Kirjotan ja julkasen tekstin IG:seen.

9.20-9.50pm Yritän epätoivosesti kerrata huomiseen Personal Financen kokeeseen. 

9.50-10.00pm Käyn kertaalleen huomisen puheen huolella läpi mielessä. 

10.00-10.10pm Valmistan huomisen aamupalan ja lounaan koska tiedän että aamulla tulee kiire.

10.10-10.20pm Hampaitten pesu yms. iltatoimet.

10.20-10.30pm Valmistaudun menemään nukkumaan.

10.30pm Asetan herätyskellon aikaan 5.50am koska rästikoe aamulla. Sitten puhelin pois ja silmät kiinni.

 

Kiirettä siis pitää! Kaikkien vaihto-oppilaiden arki ei tietenkään ole yhtä kiireistä, kuin Niilolla. Täydet päivät ovat kuitenkin hyvä asia, sillä ne pitävät mielen keskitettynä. Päiviin on kuitenkin mahdollista löytää paljonkin ohjelmaa ja tavallinen vaihto-opiskelua harkitsevan nuoren mietteissä oleva asia siitä, että arkipäiviin ei löytyisi tekemistä on täysin turha. Omalla aktiivisuudella voi taata itselleen sen, että tekemistä riittää ja pysyy virkeänä.

Niilo julkaisee päivittäin Instagram-tilillään @niilojenkeissa uuden kirjoituksen ja voit sieltä halutessasi lukea hänen vaihdostaan aivan sen alkumetreiltä tähän päivään asti!

 

Aili, Emilia ja Niilo, New Yorkin orientaatioleiri 2016

SUN tiimin Janne kävi viime viikolla (15-18.8) ottamassa osaa ohjaajana New Yorkissa yhteistyökumppanimme järjestämään orientaatioleiriin, jossa oli mukana myös kolme SUN experiencen vaihto-oppilasta: Aili, Emilia ja Niilo. Toiminnantäyteiset päivät ja helteinen kaupunki pitivät meidät kiireisinä ja päivät olivat pitkiä, mutta hotellille palattiin aina tyytyväisenä siitä, mitä oltiin päästy näkemään ja kokemaan.

 

 

 

 

 

 

Saavuttuamme hotellille värväsimme nuorten kanssa ensi töiksemme hotellin lentokenttäkuljetuksen heittämään meidät läheiseen supermarkettiin, jossa pääsimme tutustumaan maan erikoisuuksiin ja ostamaan vähän naposteltavaa leirin ajaksi. Eniten huvitusta herätti kokonainen hylly erilaisia Oreo-keksejä. Palatessamme hotellille ja kaikkien leirille osallistujien saavuttua meille järjestettiin pizzajuhlat ja pääsimme tutustumaan ensi kertaa myös muista maista tuleviin vaihto-oppilaisiin.

Ensimmäinen varsinainen leiripäivä alkoi aikaisin aamulla ja lähdimme linja-autolla kohti Central Parkia. Puistossa meidät otti vastaan kiertueemme opas Jonah, joka osasi kertoa monta hauskaa juttua puistosta ja sen historiasta. Puistosta päästyämme jatkoimme kierrosta kaupungissa ja pysähdyimme pikniklounaalle Bryant Parkiin. Päivä jatkui nähtävyyksien parissa ja pääsimme vierailemaan World Trade Centerillä, koimme Chinatownin hälinän ja päivän päätteeksi vielä söimme mojovat BBQ-annokset ja kävimme ihastelemassa Times Squaren valoja ja hulinaa.

Toinen päivä ei jäänyt ensimmäistä huonommaksi, kun heti aamulla suuntasimme kohti South Streetin satamaa, josta hyppäsimme vesitaksin kyytiin ja suuntasimme kohti Vapauden Patsasta. Päivä oli mitä kaunein, ja venereissu oli hyvä startti päivälle. Palattuamme rantaan pääsimme ylittämään kuuluisan Brooklyn Bridgen jalan ja saimme oppaaltamme kuulla monta kiintoisaa faktaa, kuten sen, että Brooklyn oli ennen oma kaupunkinsa ja se äänesti liittyä New Yorkiin! Sightseeingimme päättyi Brooklynin puolelle, josta linja-auto vei meidät Coney Islandille, joka on huvipuisto Brooklynin eteläkärjessä ja jossa halukkaat pääsivät myös uimaan. Päivän päätteeksi suuntasimme vielä New Yorkin keskustaan ja pääsimme vielä kerran näkemään kaupungin Top of the Rockin huipulta ennen paluuta hotellille.

Viimeinen päivä kuluikin lähtövalmisteluissa ja ajatukset olivat tässä vaiheessa jo suunnattu kohti isäntäperhettä ja alkavaa vaihtovuotta. Kokemus oli todella hieno ja New Yorkista jäi mieliin lähtemätön vaikutus. Leiri on tosi kiva startti vaihtovuodelle, hieno tapa päästä kokemaan suurkaupunki ja päästä itse näkemään sen kuuluisimmat nähtävyydet.

-Aili, Emilia, Niilo & Janne

Lisätietoa New Yorkin orientaatioleiristä löydät täältä.

@ailisaraja, @eepineeppisetseikkailut, @niilojenkeissa

Lotta Laine, Kelowna, B.C., 2015-2016

Aloitin vahtovuoteni syyskuussa 2015 Kelownassa. Koulun käynti eroaa suomen systeemistä hiukan, samanlaista jakso systeemiä ei ole kuin suomalaisissa lukioissa vaan samoilla oppiaineilla mennään puolivuotta. Omasta mielestäni opiskelu on Kanadassa rennompaa ja opettajat suhtautuvat urheilijoihin paljon paremmin täällä kun mun omassa koulussa. Oppiaineiksi valitsin espanjan, matikan, köksän,englannin ja social studies. Lemppareita on espanja ja köksä! 

Isäntäperhe osui mun kohdalla ihan nappiin! Host-sisko harrastaa luistelua samassa seurassa ja jäähalli ja koulu on alle 20 minuutin matkan päässä. Olin osa perhettä ja suhteeni koko perheeseen oli erittäin hyvä. Tutustuin myös isäntäperheeni sukulaisiin ja kavereihi. 

Tykkäsin tosi paljon asua Kelownassa! (Moni kutsuu Kanadan Hawaiiksi) Kelownassa hellekelit alkoi jo huhtikuussa samaan aikaan kun laskettelurinteet oli vielä auki. Kelownasta löytyy mahtavia vaellus paikkoja ja kivoja rantoja!

Laskettelukeskus Big White oli mulle viikonloppujen vietto paikka talvella. 

Luistelu oli myös hiukan erilaista. Treenejä oli vähintään 4 tuntia päivässä ja ryhmä koot oli pienet. Valmennus oli todella hyvä mun kohdalla. Valmennus systeemi eroaa myös vähän erilaista, ryhmätunteja ei ollut mutta yksityis valmennusta joka päivä vähintään 30min. Kilpailuja mulla oli vain kolmet kauden aikana.

Kanadalaiset ovat kaikki todella sosiaalisia! Bussikuskit, hallimiehet, tuntemattomat vastaantulijat jne., kaikki erittäin sosiaalisia ja mukavia. Muuten kanadalainen kulttuuri ei hirveästi eroa suomalaiseta. Thanksgiving oli ainut poikkeus ja joulu hiukan. Ruokakulttuuri on myös erilainen, koska täällä ei koulusta saa samanlaista lounasta kun Suomessa.

Vaihtovuoden aikana itsenäistyin todella paljon! Itseluottamusta on myös tullut lisää vuoden aikana kun tajusin että hyvinhän sitä pärjää vieraassa maassa vieraalla kielellä ilman perhettä ja läheisimpiä ystäviä. Kielitaidot vahvistui todella paljon! Englannin kieli ei mulle koulussa ollut helppoa suomessa mutta Kanadassa puhuminen tuntui todella luontevalta ekoista viikoista lähtien! 

Vaihtovuoden kohokohta oli neljän päivän Edmontonin matka Vaihto-oppilas järjestän kanssa. Myös Monet muut reissut perheen ja vaihtari porukan kanssa jäi erittäin hyvin mieleen. Pienet jokapäiväiset asiat mitä Suomessa ei tule tehtyä ja ihanat ihmiset joista tuli todella läheisiä teki myös vuodestani unohtumattoman!

-Lotta

Rentoa elämänmenoa Winnipegissä

Parasta Winnipegissä on se, että aina löytyy jotain tekemistä. Ihmiset ovat sosiaalisia ja puheliaita, suomalaisiin verrattuna äänekkäitä. Koulussa on innostava henki ja oppiaineet mieleisiä, omat lempiaineet ovat liikunta sekä kitaransoitto. Oman harrastuksen eli jääkiekon jatkuminen on ollut yksi kohokohdista ja onnistunut kausi päättyi koulusarjan B divisioonan voittoon.

Isäntäperhe on ollut loistava, parempaa en olisi voinut toivoa. Rento elämäntyyli on läsnä arkielämässä ja asenne yleensä elämään positiivinen. Ystäviä on kertynyt niin koulun kuin harrastuksienkin kautta, kansainvälisiä sekä paikallisia. Uskon että tulemme pitämään yhteyttä tulevaisuudessakin, nyt aikaa on vielä kuukausi yhteisiin hetkiin. Tiedän jo nyt että Kanadan vuoteni tulee olemaan upea kokemus.

Nestor
2015-2016 Winnipeg

 

Linda Äyräs, Colorado, 2015-2016

“Exchange year isn’t a year of your life, it’s a life in a year”

Tämän vuoteni tulen viettämään Coloradossa enkä voisi olla enemmän kuin onnellinen perheen ja paikan suhteen! Täällä tuntuu olevan niin paljon tekemistä, ettei aikakaan ehdi riittämään. Coloradossa on täydelliset vaellusmahdollisuudet sekä upeat laskettelupaikat! Aurinkoa myös riittää yli 300 päivää vuodessa. Isäntäperheeni on mukava. Host-äitini on täällä samalla äiti, isosisko sekä paras kaverini! Koulussa ihmiset ovat mukavia ja kavereita olen saanut yllättävän helposti.

Kulttuuri on täällä erilainen kaikella tavalla ja voisin sanoa, että se kuva mitä leffoista ja tv-sarjoista olen saanut, pitää aikalailla paikkansa! Itselläni ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia ja kotiuduin nopeammin mitä olisin kuvitellut. Alkuun ei tullut edes kulttuurishokkia ja koti-ikäväkään ei ole painanut liikaa.

Parasta täällä olossa on tutustua uusiin ihmisiin ja kokeilla uusia asioita, tehdä niitä eritavalla mihin on aiemmin Suomeessa tottunut. Myös Halloween oli aivan erilainen ja isompi juttu täällä. Innolla odotan minkälainen Thanksgiving sekä joulunaika on!

En kadu hetkeäkään, että päätin tulla vaihto-oppilaaksi ja elää täysin erilaista elämää vuoden ajan. Vuosi on pitkä aika, mutta pieni osa koko elämästä ja lyhyt aika elää toista elämää. “Exchange year isn’t a year of your life, it’s a life in a year”

Vinkkinä tuleville vaihtareille voisin sanoa, että täälläkin puolen maailmaa tulee niitä huonoja päiviä ja elämä ei ole täydellistä. Myös koti-ikävä voi painaa enemmänkin, mutta siihen auttaa se, että pitää itsensä liikkeellä. Älä siis vietä liikaa aikaa itseksesi huoneessa puhuen omalle perheelle ja kavereille Suomeen, vaan keskity etsimään mitä ympärilläsi on.

-Linda

 

Elisa, Quito, Ecuador 2015-2016

Normi päivä

Mun elämä täällä koostuu arjesta. Te ootte saanut kuulla viime aikona kaikesta mitä ollaan puuhailtu täällä, mutta 80% mun elämästä on Ecuadorilaista normaalia perhe elämää. Sitä tulin tänne viettämään ja siitä opin parhaiten kaikki kulttuurin rikkaudet! Perhe on siis suuri osa vaihtovuotta ja tätä kulttuuria. Ne tutustuttaa uusiin ruokiin, opettaa kieltä, kertoo tavoista ja käytännöistä ja opastaa missä vain tilanteessa. Joten arki ja koko elämä täällä lähtee kotoa.

Joka arkipäivä herään tosi ärsyttävään herätyskelloon klo 5.04. Pääsen ihmeellisen hyvin sängystä ylös, vaikka ihan koomassa oonkin. Oon laittanut illalla vaatteet valmiiksi lattialle lojumaan, että voin vaan vetästä ne puoliunessa päälle. Paita menee yleensä pari kertaa juopon nappiin ja ripsari poskelle, mutta ei se mitään. Meikkaan siis vähäsen kouluun, mutta en paljoa. Oon tosi neutraali täällä ja mun hiuksetkin alkaa muuttaa väriään pikkuhiljaa. No pakkaan laukun ja laitan eväät mukaan, jonka jälkeen meen syömään aamupalaa. Teen itelleni joka aamu kaurapuuroa, että jaksan koulussa pienillä eväillä siihen asti kun tuun takasin kotiin. Ja se on muutenkin hyvä leivän korvike, koska oon gluteeniton. Näille kaurapuuro oli ihan uus juttu kun aloin tekemään sitä, mutta nyt mun yksi vuotias pikkuvelikin syö sitä.

Aamupalan jälkeen lähen bussipysäkille, jossa nään Kristinan. Yleensä vaihellaan takkeja bussia odotellessa. Mulla ei oo siis sportti hupparia ja kristinalla ei oo bleiseriä ja ollaan onneksi eri luokillla, niin voidaan lainata toisiltamme! Bussit täällä tulee millon sattuu. Näillä ei oo käytössä mitään aikataulua, mutta ne kulkee sen verran hyvin, ettei mitään aikataulua edes tarvitse. Ihmiset käyttää tosi paljon busseja, minkä takia aamuissa onkin välillä jännittämistä, että ajaako bussit ohi vai ottaako kyytiin. Joskus siis joudutaan ottamaan taksi jos bussit on liian täynnä. Ja se on ihan normaalia jos ihmiset roikkuu bussin ovissa. Ollaan ajoissa koululla jos kuullaan Ecuadorin kansallislaulu bussissa (osaan jo melkeen ulkoa). Kun päästään koululle niin kokoonnutaan yleensä vaihtareiden ja muutamien paikallisten kanssa istuskelemaan ja rupattelemaan kuulumisia. Kun kello on 06.50 meidän koulun inspectora kävelee ylös ja yhtäkkiä kaikki käytävät tyhjenee. Se kuvaa hyvin kuinka paljon ihmiset siitä tykkää. Ja siitä alkaa tylsyys joka kestää 14.15 asti. Opiskelen yleensä espanjaa ja teen mitä keksin. Matikan ja kemian tunneilla pystyn oikeesti tekemäänkin jotain ja labra. Se on kivaa! Ollaan siis opeteltu ottamaan verikokeita ja kattomaan veriryhmiä. Mutta joo koulussa on 2x20 min välkkää, joka on aivan liian vähän ja tunneilla meinaa kyllä silmät mennä kiinni.

Kun kello soi 14.15 niin rynnätään suoraan ulos. Joinain päivinä olen jonkun kaverin kanssa tai joku tulee meille, mutta yleensä menen kotiin. Bussi on aina koulun jälkeen ihan täynnä ja nukutaan Kristinan kanssa yleensä nojaten toistemme olkapäihin. Mennään siis aina ensiksi bussiasemalle ja otetaan sieltä toiinen bussi kotiin ja kotona ollaan yleensä noin 3.10, jolloin meillä onkin kotona ruoka. (Rakastan ruokaa täällä) Ruuaksi on aina riisiä. Sen lisäksi voi olla perunoita tai vihanneksia ja kanaa tai lihaa. Ainoa mikä näitten lautaselta puuttuu, on vihannekset. Salaattia on, mutta sitä syödään tosi vähän. Siksi mulla onkin koulussa yleensä eväänä minitomaatteja tai muita kasviksia. Kana ja riisi ovat perusruoka niin kuin meillä makaronilaatikko. Ruuan jälkeen yleensä avaan koneen ja katson onko mua kaipailtu ja vastailen viesteihin ruuan laskeutuessa (en siis vieläkään omista puhelinta, enkä sitä meinannut täältä edes hommata, pärjään hyvin näin). Vaihtelen jo salikamat päälle ja saatan harkita läksyjen tekemistä. Joskus saatan jopa yrittää, mutta 1000 sanan esseen kirjotus espanjaksi Venäjän ja ukrainan kriisistä ei oikein nappaa, eikä mun espanjan kielen taitokaan niin hyvä ole. Enkuksikin pitäis pinnistellä et saisin ton aikaan. No näissä tilanteissa on vaan parempi antaa opettajien luulla, että kielitaito on surkeampi kun mitä oikeasti on. Oon varma, että kauaa en enää pysty tätä tekemään ja kyllä mä oon alottanut lukemaan literaturan romaaneja espanjaksi (sivu tunnissa+ google kääntäjä), mutta tähän asti oon kyllä antanut läksyjen mennä kielitaidon piikkiin, mikä on totta. Läksyjen teon harkitsemisen jälkeen ja helppojen tekemisen, lähden salille. Sillon kun mulla on salikortti niin oon koettanut käydä 4 kertaa viikossa, mutta tässä kuussa on ollut niin paljon kaikkea hässäkkää, etten ole millään ehtinyt. Kauhean salitreenin jälkeen on aina ihana fiilis kohdata 400m jyrkkä ylämäki täynnä portaita. Siinä sitten kapuan ja läähätän kun pääsen kotiin. Käyn suihkussa ja chillailen. Joskus kattelen hetken pikkuveljiä ja leikin niitten kanssa tai syötän pienemmän. Sitten syödään perheen kanssa illalla noin 8 aikaan ja katellaan telkkaria. Oon alkanut ymmärtämään jotain näistä ohjelmista. Näitten lemppari on The voice of Ecuador ja arvostellaankin aina niitä laulajia ja jutellaan siitä miten meni päivä. Mulla on tosi kiva perhe ja tullaan hyvin toimeen. Meen yleensä viimeistään 10 aikaan nukkumaan. Pakkaan huomiset eväät, tiskaan ja otan kylmän suihkun aina illalla ennen nukkumaan menoa. 

Semmonen on mun perus arkipäivä. Ei kuulosta kauheasti erilaiselta kun Suomessa, mutta tämmöstä mun arki täällä hetkellä on. 

-Elisa

 

Inga, California, USA 2014-2015

High School Spirit- Ingan koulupäivä jenkeissä

Koulu alkaa täällä 7.20 ja sitä ennen voi olla jonkun klubin kokoontuminen ja joillain on aamureenejä kuten uimareilla. Joka aamu on 5-10 minuutin kuulutus jossa kerrotaan eri kerhojen uutiset ja mahdolliset päivän urheilutapahtumat ja sen jälkeen alkaa oppitunnit jotka täällä kestää 56 minuuttia! Välkät on 6 minuuttia ja siinä ei kyllä oikeesti ehdi muutakun juosta lokerolle ja seuraavaan luokkaan. Meillä on joka päivä sama lukkari ja koko vuoden ajan samat 6 oppiainetta mikä on vähän tylsää koska ite oon tottunu et joka päivä on erilainen ja aineet vaihtuu 6 kertaa vuodessa.. Mut toisaalta saa ainakin hyvän rutiinin päiviin. High school täälä jenkeissä on ku ois hypänny takasin ala-asteelle, kaikkia 13-18 vuotiaita oppilaita kohdellaan oikeesti ku ekaluokkalaisia! Koulun pihalla on muun muassa maassa tarkat viivat joita ei saa ylittää lounaan aikana ja jos haluaa tunnin aikana käydä vessassa tai päästä vähän "tuulettumaan" niin jokaisella tunnilla on hall pass-taulukko missä on tietty määrä kertoja mitkä saa käyttää poistumiseen. Ja jos oot ilman allekirjoitettua lappua tunnin aikana ulkona niin joutuu vaikeuksiin! Kännykät on kiellettyjä ja jos sellainen on koulun alueella niin pitäisi olla sammutettuna. Koulunkäynti on ihan niinku pelais jotain peliä: opettajat jakelee ja ottaa pisteitä pois joka asiasta. Ja jos on tehny jotain ekstraa niin voi ansaita "extra"-pisteitä jotka voi sit käyttää jos vaikka koe menee huonosti tai jotain. Vaikuttaa niin huvittavalta mut täällä se on niin totista sekä opettajille että oppilaille. Pistetilanteita voi sit seurata luokan seinällä tai netissä ja saa nähdä onko oma arvosana kuinka lähellä A:ta. Välillä tuntuu että oppilasta kiinnostaa enemmän just se hyvä arvosana eikä itse opetetun asian oppiminen... Meidän koulussa lounas on kahessa osassa, early tai late lunch ja se kestää puolisen tuntia. Lounas maksaa 3,50 ja meillä on tosi monia vaihtoehtoja; salaattibaari, pizzaa, hampurilaisia, burritoja, voileipiä ja päivittäin vaihtuva ruoka-annos. Jokaisen oppilaan pitää ottaa joku hedelmä lounaan lisäks ja kyllä huomaa useimpien jenkkien suhtautumisen vitamiineihin ku omenoita ja persikoita useimmiten heitellään ympäri pihaa ja ruokalaa. Kaikki syö omien urheiluporukoiden kaa ja on tosi tarkkaa mihin pöytään saa mennä syömään ja mihin ei Mulle ainakin koulussa kaikki ihmiset on ollu ystävällisiä ja auttavia ja useesti kuulee ihan tuntemattomilta kivoja kehuja ohimennen käytävillä. Opettajatkin suhtautuu ymmärtäväisemmin kun meet kertoon että oot vaihto-oppilas, ja joo ne ei välttämättä tiedä sitä! Mut ainakaan vielä en oo millään tavalla päässy helpommalla millään kurssilla vaikka kuulemma "but I'm an exchange student"-lause auttaa siinä, mulla ainakaan ei oo vielä toiminu... Ehkä vaikeinta näin isossa koulussa on just se että 2000 ihmisen keskellä ei ihan liikaa tuttuihin kasvoihin törmää et välillä tulee niin pieni olo! Mut ehkä se tästä vuoden mittaan helpottuu. Hauskoja juttuja mitä oon huomannu on että jos vaikka amerikkalaisjalkapallon pelaajilla on sinä päivänä kotipeli niin ne pukeutuu kouluun niiden peliasuihin ja jos niillä on vieraspeli niin ne pukeutuu tosi tyylikkäästi, pukuihin ja solmioihin! Sama juttu pätee myös muihin urheilujoukkueisiin. Myös syntymäpäiväsankarit aina huomaa koulussa koska usein kaverit on koristellu niiden auton ja lokeron ja kiinnittänyt päivänsankariin ilmapalloja ja serpentiiniä. Tällaseen ei kyllä Suomessa törmää!

 

Senja, Kansas, USA 2014-2015

Vietin vaihto-oppilas vuoteni Hoyt nimisessä paikassa Kansasin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Paikka oli todella pieni, siellä ei ollut kuin koulu, kauppa ja pizzeria ja tietenkin paljon lehmiä. Suurin osa ihmisistä kuitenkin kävi pääkaupungissa, johon oli matkaa n. 20 min lähes päivittäin. Koulu oli selkeästi se keskeinen juttu kaupungissa.

Isäntäperheeseeni kuului host-vanhemmat ja kaksi koiraa, jotka oliv