Vaihto-oppilaiden kertomuksia

Essin onnekas vaihto-oppilaskokemus – Kennewick, USA 2018-2019

Päällimmäisenä vaihtovuodesta on jäänyt tosi hyvä fiilis – mun vaihtovuosi ei olisi voinut mennä paremmin, ihan mahtava kokemus! Jos pitäisi sanoa mikä oli parasta vuodessa, on se tutustuminen uusiin ihmisiin!

Asuin paikkakunnalla nimeltään Kennewick, joka sijaitsi kolmen sopivan kokoisen kaupungin ryppäässä Washingtonin osalvaltiossa. Alue tarjosi tarpeeksi tekemistä, tuntui kodikkaalta, kun pystyi liikkumaan paikasta toiseen ja ihmiset ovat todella ystävällisiä.

Jokainen kokee asiat eri tavalla, mutta mulla oli mulle täydellinen isäntäperhe ja nyt siis toinen oma perhe merten takana. Isäntäperheeseeni kuuluvat host-äiti Mary, host-isä Christopher, 17-vuotias host-sisko Clara ja 13-vuotias host-veli Brady.Pieniä arjen konflikteja lukuun ottamatta, mitkä kuuluvat arkeen ja elämään, mitään suuria ongelmia ei tullut kotielämässä eteen, arki oli rennon normaalia.

Koulunkäynti tuntui rennommalta kuin Suomessa, vaikka lukujärjestys oli joka päivä sama. Kouluni oppilasmäärä oli 1500, mikä teki kaikesta paljon suurempaa, kuten jenkeistä sanotaan. Oppiaineina minulla oli muun muassa matematiikka, Amerikan kirjallisuus ja historia, terveystieto, valokuvaus ja lapsipsykologia, mikä oli aika erikoista Suomen kurssisisältöön verrattuna. Ehdoton suosikkioppiaine oli valokuvaus, jossa opin alan termit ja käyttämään kameraa sulavasti, opettaja oli aivan huippu ja oppitunnit mukavan rentoja. Lempiaineisiin kuului myös Amerikan kirjallisuus, missä oli kivoja projekteja.

Koulun harrastuksissa osallistuin syksyn ja talven ajan tanssiin, jonka mukana pääsin moniin kisoihin ja sain upeita kokemuksia mahtavien tanssikavereiden kanssa, opin myös paljon jenkkifutiksessa peliesiintymisten kautta. Keväällä olin mukana tenniksessä ja pelasin nelinpeliä. Olen aiemmin pelannut Suomessa kaksinpeliä eli opin myös tenniksessä paljon uutta.

Vapaa-ajalla kävin Younglife-kokoontumisissa (Helluntailainen ehkä lähin Suomen seurakunnista) melkein joka viikko (ma ja ke), tykkäsin tosi paljon – toiminta oli modernia ja nuorekasta, sain paljon ystäviä. Maanantaisin pelailtiin ja chillailtiin. Keskiviikkoisin juteltiin vähän enemmän myös raamatun sisällöstä, mutta ystävälliseen sävyyn.

Eroja joita huomion vs. USA ja Suomi: Suomen perhe-elämässä viikonloput tuntuvat enemmän rutiininomaisilta, jenkeissä teimme aina viikonloppuisin paljon kaikenlaista. Sosiaalisuus koulussa jenkeissä – oppilaat juttelivat ja kyselivät paljon, vaikka ei tuntenut, oli helpompi mennä kysymään apua ja se oli helpotus systeemien opettelussa.

Olin onnekas myös siitä syystä, että pääsin matkustelemaan paljon. Piipahdimme usein isäntäperheen tai ystävien kanssa viereisissä kaupungeissa ja Seattlessa. Syksyllä matkustimme isäntäperheen kanssa lomalle Meksikoon, Cancuniin. Keväällä kävimme Idahossa ja Oregonissa (Portland). Spring Breakella matkustimme Kaliforniaan ja pääsin käymään Disneylandissa sekä Universal Studioksella, ihan mieletöntä. Vuoden päätteeksi äiti Suomesta tuli tapaamaan isäntäperhettäni ja matkustimme yhdessä Hawaii’n sekä San Franciscon kautta kotiin. Oli jo kiva palata, kun oli saanut kokea uskomattoman vaihtovuoden. Onnekas minä! -Essi H.

Kaikki yhteensä ja paljon hyvää! - Venlan vaihto-oppilasvuosi Pennsylvania 2018-2019

Vaihtovuosi näytti Venlalle, millaista arki USA:ssa todella on: Minulla oli hyvä vuosi. Vaikka paikkakunta ei ollutkaan ehkä niin ”hieno” tai ”loisteikas” kuten elokuvissa, viihdyin silti todella hyvin. Sain paljon ystäviä futisharrastuksesta, sekä myös host-veljeni kautta.

Isäntäperheeseeni kuuluivat Nancy-äiti ja host-veljeni Nathan, joka oli Nancyn kummipoika sekä vaihtariveli Sebastian Saksasta. Nancyn kanssa tulimme erittäin hyvin toimeen ja pystyimme keskustelemaan monista eri aiheista helposti, mikä oli mukavaa. Isäntäperheessä oli myös koiria ja leikin usein toisen koiran kanssa.

Arki isäntäperheessä oli tavallista arkea mitä Suomessakin elettiin, tosin erojakin löytyi jonkin verran. Host-äidilläni oli pienten lasten tarha ja hän työskenteli aina viiteen saakka iltapäivällä. Iltaisin teimme yhdessä ruokaa ja vaihtelimme päivän kuulumisia. Viikonloppuisin oli mukava nukkua pitkään - usein Nathanin kanssa keksimme tekemistä ja vietin aikaa ystävieni kanssa, hengailimme ja ajelimme autoilla kun kavereilla oli jo ajokortit. Kävimme muun muassa parhaan ystäväni Sydneyn kanssa Walmartissa hakemassa ruokaa ja vietimme aikaa hänen kotonaan paljon. Oli myös mukavaa tuntea, että isäntäperhettäni kiinnosti viettää aikaa kanssani ja he olivat myös kiinnostuneita Suomalaisesta kulttuurista, sekä kulttuurieroista. Esimerkiksi Suomeen verrattuna USA:ssa syödään ulkona useammin. Mäkkäriin ei tarvitse hetkeen mennä!

Koulunkäynti Jenkeissä oli mukavaa ja helppoa. Oli hauska osallistua jalkapallon pelaamiseen ja sain ystäviä sen kautta helposti. Jengi oli loistava, nimenomaan tiiminä, ja oli upeaa päästä pelireissuille mukaan. Talvella en ottanut mitään harrastusta, sillä kävimme paljon laskettelemassa koulun jälkeen omalla ajalla. Minua pyydettiin myös poikien jääkiekkojoukkueen manageriksi, mutta treenit sattuivat juuri olemaan aina ennen koulua, joten koululle lähteminen jo neljältä aamulla ei houkuttanut. Keväällä kävin kokeilemassa lacrossea, jonka taso oli todella kova ja siksi en sitä valinnut. Päädyin kuitenkin valitsemaan yleisurheilun, jossa juoksin lyhyitä matkoja. Oli todella mielenkiintoista olla mukana yksilölajissa, sillä olin sitä ennen vain harrastanut joukkuelajeja. Sain siis uuden kokemuksen, sekä taas uusia ystäviä!

Koulussa lempiaineitani olivat kuvaamataito, mistä pidin kovasti, vaikka Suomessa se ei kuulunut lempiaineiden joukkoon. Forensic Science oli todella mielenkiintoista ja oli hienoa saada mahdollisuus opiskella ’oikeuslääketiedettä’ kuten elokuvissa kun Suomessa sellaista ei ole. Pidin myös Amerikan historiasta. Koulusysteemin paras puoli Jenkeissä oli mielestäni se, että on helppo olla hyvä – ei tarvitse olla superhikari, jotta voit menestyä!

Opin paljon ja olen iloinen, että lähdin vaihto-oppilaaksi!

Kewaneen Kruunattu – Matleena (2017 – 2018, USA)

Matleena vietti vaihtovuotensa USA:ssa pienessä 13 tuhannen ihmisen kylässä nimeltä Kewanee, joka sijaitsee Illinoisin osavaltiossa. Päällimmäisenä Matleenalla oli jäänyt mieleen todella hyvä fiilis vuodesta, sillä pienestä koostaan huolimatta kylässä pääsi tekemään kaikenlaista ja se oli hyvin helppo sekä miellyttävä paikka asua.

Elämäänsä isäntäperheessä Matleena kuvaili pelkästään positiiviseen sävyyn. Perheen kanssa elämiseen tyttö sopeutui äärimmäisen nopeasti, eikä mennyt aikaakaan, kun isäntäperheen luotto oli voitettu puolelleen. Tosin, Matleena kertoi elämänsä Amerikassa olleen hieman kurinalaisempaa, koska Suomessa saa hieman vapaammin tulla ja mennä omien halujensa mukaan. Joka tapauksessa, Matleenan mukaan isäntäperheen kanssa tuli enemmän tehtyä asioita yhdessä, kuin Suomessa, jonka takia hän koki kuuluvansa joukkoon siinä missä muutkin perheenjäsenet.

Yksi uusista Suomesta poikkeavista tavoista oli joka sunnuntainen kirkkokäynti, jossa Matleena erityisesti piti kirkon musiikista, mutta puheet ja saarnan jälkeiset koulutukset eivät kohdanneet tytön omaa uskoa, joten hän sai ensimmäisen koulutuksen käytyään jäädä näistä pois. Mukavaa kuitenkin oli huomata, ettei isäntäperhe tästä loukkaantunut, vaan ymmärsi tilanteen vallan mainiosti.

Koulunkäyntiä Yhdysvalloissa Matleena kuvaili akateemisesti helpoksi, ja vertaili hänelle suunnattuja kursseja lähinnä Suomen yläasteeseen. Tästä huolimatta, hänellä oli pelkkää positiivista sanottavaa koulun yhteisöllisyydestä ja tavasta harrastaa urheilua sekä kannustaa koulun eri joukkueita. Eniten innoissaan Matleena olikin kaikesta urheilusta sekä ”Homecoming Court” kruunauksesta koulun tansseissa. Jo entisestään lentopalloa pelanneelle Matleenalle tuli yllätyksenä koulun lentopallojoukkueen kova taso. Urheilusta innostuneena hän myös kokeili ensimmäistä kertaa uutena lajina Softballia, mikä valitettavasti jäi hieman vähäiseksi, mutta lajin kautta valtavaa määrää uusia ystäviä saanutta Matleenaa tämä kokeilu ei jäänyt harmittamaan.

Yhtenä suurimpana opetuksena Matleena piti amerikkalaisten Suomesta poikkeavaa ’Small Talk’ tapaa, jonka tyttö sai kokea hyvin nopeasti. Vaihtovuoden jälkeen hän mietti, että suomalaisia saatetaan pitää hiljaisena kansana, koska he eivät sano asioita joita eivät tarkoita tehdäkseen vain lyhyestä kanssakäymisestä astetta mukavamman tilanteen. Tästä esimerkkinä Matleena kuvaili, kuinka hän ei itse amerikkalaisesti tyypilliseen sävyyn esimerkiksi pyydä näkemään paremmalla ajalla, mikäli ei tätä tarkoita. Tämä kulttuuri ero ei tyttöön kuitenkaan vaikuttanut, sillä hänen puheestaan paistoi iloisuus läpi, kuvaillessaan kuinka monien hyvien ystävien lisäksi hän onnistui saamaan vaihtovuotensa aikana uuden parhaan ystävän.

Uusien paikkojen näkeminen ei myöskään vaihdossa yleensä rajoitu vaihtokohteeseen. Kewaneen ja Illinoisin lisäksi Matleena matkusti perheensä kanssa usean osavaltion läpi vierailulle South Carolinaan. Mieleenpainuvin reissu kuitenkin kohdistui Below USA nimisen organisaation kautta Havaijille.  

”Parasta vaihto-oppilasvuodessa oli ehdottomasti uusien ystävien saaminen, reissu Havaijille, urheilun täytteisyys, sekä muistot koulun tansseista. Lisäksi sain uuden parhaan ystävän saksalaisesta tytöstä, kenen kanssa olen edelleen päivittäin yhteyksissä. Suosittelen vaihto-oppilasvuotta ehdottomasti kaikille jotka sitä miettivät. Vaikka hieman pelottaisikin lähteä yksin uuteen maahan, murehtiminen on turhaa sillä jenkit kyllä ottavat hyvin vastaan.” – Matleena 18V

Lähtisin koska tahansa uudestaan, Roosa Harrisonissa (2017-2018, USA)

Roosan vuosi pienessä Harrison nimisessä 13 tuhannen asukkaan kylässä, joka sijaitsee Arkansasin osavaltiossa Yhdysvalloissa, sujui todella hienosti. Hän sopeutui paikalliseen kulttuuriin nopeasti ja piti isäntäperheestään, jonka vanhemmat toimivat ravintoloitsijoina. Kuri amerikkalaisessa perheessä oli selvästi Suomeen totuttua tiukempi, mutta siihen oli vain totuteltava. Kiireisten ravintoloitsijavanhempien ammatin takia aikaa perheen kanssa vietettiin usein ulkona syöden ja yhdessä elokuvia katsellen. Kirkossa ja muissa seurakunnan aktiviteeteissa Roosa ja hänen perheensä kävivät aktiivisesti joka keskiviikko ja sunnuntai. Roosan mukaan kirkkokulttuuri Yhdysvalloissa oli todella poikkeava suomalaisesta kirkosta. Hyvällä tavalla tosin. Kirkkokäynnit sisälsivät tytön mukaan paljon erilaisia lauluja, musiikkia ja yhteisöllisiä aktiviteetteja, jotka tekivät kokemuksesta iloisen ja nautittavan.

Koulunkäynti Roosan mukaan oli suomalaiselle opiskelijalle helppoa, sillä monivalintakokeissa usein pärjäsi jo sillä, että kuunteli aktiivisesti tunneilla. Miellyttävimpänä akateemisena seikkana, nuori nainen koki espanjankielen kurssit, joista hän piti niin kovasti, että aikoi päättäväisin mielin jatkaa espanjankielenopintojaan Suomessa. Koulunkäynti Yhdysvalloissa ei kuitenkaan rajoittunut luokkahuoneissa pänttäämiseen, sillä koulu tarjosi kaikille mahdollisuuden harrastaa useita eri lajeja. Vanhana lentopalloilijana Roosa liittyi koulunsa lentopallojoukkueeseen, mutta päätti myös kokeilla juoksua yleisurheilujoukkueessa. Vapaa-aikanaan Roosa kävi usein kavereidensa kanssa elokuvissa, shoppailemassa tai ulkona syömässä.

”Parasta koulunkäynnissä oli ehdottomasti espanjankurssit ja liikunta. Näiden kautta pääsin todella helposti kaveripiiriimme sisään, joka koostui sekä paikallisista, että muista kansainvälisistä vaihto-oppilaista. Vaihtovuoteni ehdottomia kohokohtia olivat koulumme tanssit, joulu Meksikossa isäntäperheeni kanssa, kielitaidon parantaminen sekä kaikki uudet kokemukset ja ystävät, joihin pidän edelleen yhteyttä. Suosittelen vaihto-oppilasvuotta lämpimästi kaikille nuorille jotka haluavat matkustaa, kokea uutta ja oppia uusia kulttuureita, sillä itse lähtisin koska vain uudelleen, mikäli se olisi mahdollista!”

-Roosa

Urheiluntäyteinen vuosi Wisconsinissa toi uusia ystäviä (2017-2018, USA)

”Parasta vaihto-oppilasvuodessa oli ehdottomasti uudet kokemukset, ihmiset ja urheilu. Vaikka Suomikin on iso urheilumaa, oli uskomatonta nähdä, miten suurta urheilu Yhdysvalloissa on. Esimerkiksi ihan vain lukiopainin osavaltion finaaleita seurasi paikan päällä jopa 16 tuhatta silmäparia. Omien urheilureissujen lisäksi oli myös hienoa nähdä livenä Wisconsin Badgersin yliopistojenkkifutista sekä Milwaukeen ammattilaisbaseball-joukkueen matseja. Tällä hetkellä mietin tosissani yliopiston käyntiä Yhdysvalloissa tulevaisuudessa, sillä moni uusi ystäväni minua sinne jatkuvasti kyselee. Suosittelen ehdottomasti vaihto-oppilasvuotta ihan kaikille, jotka sitä miettivät - kyllä siellä pärjää, vaikka vielä vähän pelottaisikin! Mitä SUN experienceen tulee, minulla on pelkkää hyvää sanottavaa. SUN tiimi välitti minusta, kyseli kuulumisia ja oli aina valmis auttamaan, kun tarvitsin neuvoa. Lisäksi heidän järjestämänsä orientaatio yhdisti minut sekä muiden samaan aikaan vaihtoon lähtevien oppilaiden että tukioppilaiden kanssa, mikä oli todella kivaa, sillä se auttoi omaan vaihtovuoteen valmistautumisessa. Vaihtovuosi Yhdysvalloissa kehitti englanninkielentaitoani sekä antoi roiman annoksen uusia kokemuksia, hyviä ystäviä, rohkeutta ja itsevarmuutta”-  Santtu 17V

 

Santun vaihto-oppilasvuosi Brussels Wisconsinissa sujui mahtavasti. Pian 18 vuotta täyttävän urheilijan mukaan pienessä Brusselsin kylässä oli aivan yhtä paljon tekemistä kuin Helsingissäkin pienestä reilun tuhannen ihmisen väkiluvustaan huolimatta.

Isäntäperheeseen Santtu sopeutui varsin nopeasti. Hänen perheeseensä kuului host-veli ja yksinhuoltaja äiti, joka Santun mukaan vanhanliiton tapaan huolehti tarkasti, että Santulla ja hänen host veljellään oli aina kaikki hyvin. Miellyttävää oli myös huomata, kuinka kiinnostuneita muut isäntäperheen jäsenet olivat Suomesta.

Ajanvietto pienessä kylässä ei koskaan käynyt pitkäksi sillä kolmea eri urheilulajia harrastaneella Santulla viikot kuluivat harrastuksien ja uusien ystävien parissa. Jo suomessa amerikkalaista jalkapalloa harrastanut nuorukainen liittyi ensitöikseen koulunsa jenkkifutisjoukkueeseen. Amerikkalaisnuorten lajitaidot ja pelin tempo yllättivät suomalaisen alkuun, mutta hyvin pian peli rapakon takana alkoi sujua kuten Suomessakin. Jenkkifutiksen lisäksi Santtu harrasti talvikaudella Wrestlingia ja keväällä hän kokeili siipiään amerikkalaisen kansanpelin Baseballin parissa. Urheilu Pohjois-Amerikassa sujui mallikkaasti, sillä kaikissa kolmessa lajissa hänet palkittiin Varsity Letter-palkinnoilla, joita perinteisesti nimetään oppilaille jotka suoriutuvat erinomaisesti koulun edustusjoukkueissa.

Urheilulliset saavutukset eivät kuitenkaan rajoittaneet Santun suorittamista koulunpenkillä, saati sitten sosiaalisessa elämässä. Tästä kertovat nuoren miehen erinomainen keskiarvo (A), osallistuminen koulun kuoroon, sekä nimeäminen Prom Courtiin koulun tansseissa muiden oppilaiden toimesta. Yleisesti ottaen Prom Courtiin äänestetään oppilaat heidän suosionsa mukaan. Santtu kertoikin viettäneensä vaihtovuotensa aikana suurimman osan ajastaan koulunsa oppilaiden kanssa.

 

Veikan videokoosteita elämästä Kelownan alueella (Brittiläinen Kolumbia, Kanada) 

Veikan video päiväreissusta Vancouveriin hauskalla kommentaarilla.


 

Veikan lomapäivä


 

Elämää Maple Ridgessä Helin silmin (Kanada, Brittiläinen Kolumbia) 2016-17

Mun perus päivään ma-pe välillä kuuluu koulua 8.30-14.40, minkä jälkeen nään kavereita tai meen kotiin. Neljän jälkeen meen waves coffeen tekemään koulujuttuja (saan aikaseks paremmin siellä, kuin kotona) ja kuuden maissa käppäilen sieltä salille, minkä jälkeen mulla on päivästä riippuen joko venyttelytunti, jooga tai pilates. Oon kotona noin 8.30 ja loppuillan hengailen perheen kanssa tai sit tehdään jotain host siskon Taylorin kanssa.

Mun perheeseen kuuluu äiti Vanida, isä Greg, 20v sisko Taylor ja 15v sisko Hannah. Perhe oli mun kohdalla nappivalinta ja siskoista onki tullu mulle hyviä kavereita, etenkin Taylor ketä on myös yks mun parhaista kavereista.

Maple Ridge jossa asun on vajaan kahdeksankymmenen tuhannen asukkaan kaupunki, josta on matkaa Vancouverin vaan vajaat 40 kilometriä. Kulkuyhteydet sinne on ihan loistavat sky trainin ansiosta ja matka kestää noin puolitoista tuntia, bussilla 40min Coquitlamiin ja sieltä noin 30min sky trainilla vancouverin downtowniin.

Viikonloppusin mulla on usein 2-3 ringette treenit ja 1-2 peliä. Jos on turnausviikonloppu, niin pelejä on 4-6. Vietän paljon aikaa kans kavereiden kanssa ja jos aikaa on, niin melkeinpä joka viikonloppu mennään Coquitlamiin tai Vancouveriin.

Pelaan ringetteä seurassa nimeltä PoCo, joka tulee kaupungin nimestä Port Coquitlam. Meidän joukkueella on ihan loistava yhteishenki ja kaikki on kavereita keskenään, ja sainkin joukkueesta myös yhden mun parhaista kavereista. Parin viikon päästä pelataan provincials, mihin myös meidän joukkue pääsi ja sieltä voittaja pääsee edustamaan loppusarjaan Brittiläistä Kolumbiaa.

Koulussa mun kurssivalintoihin kuuluu mm. kaks eri liikunnan kurssia, psykologia, biologia, matikka, law (laki), yhteiskuntaoppi ja englanti. Eli ihan en valinnoillani menny sieltä mistä aita on matalin, mutta kyllä tästä selvitään. Liikunnan kurssit vähän antaa armoa aivoille koulupäivän aikana :)

Koen olevani tosi onnekas ja etuoikeutettu saadessani tämmösen kokemuksen ja onnistuneen vaihtovuoden. "Exchange is not just a year in a life, it is a life in a year" on täydellinen kuvaus tälle, ja ehkä parasta on, että kotiin palatessa oot parempi versio itsestäs. Iso kiitos kaikesta kuuluu järjestölle, jonka toiminta on ollu moitteetonta. Sun Experiencen loistavat tyypit on tehnyt mun ja muiden eteen enemmän mitä vois edes vaatia. ❤

 

Featured blog: Sonja - Maple Grove, MN

29.10

Aloitan nyt tämän vaihtarisarjan rakentamisen yhdestä perus asiasta, joka on tosi tärkeä kaikille vaihto-oppilaaksi aikoville eli vaihto-oppilas järjestön valinta Ensimmäiseksi on tärkeää ymmärtää, että järjestö ei ole todellakaan pieni osa sun vaihtovuotta. Jotta sulla vois olla hyvä vaihtovuosi, edellytyksenä on hyvä järjestö. Toiseen maahan yksin muuttaminen täysin tuntemattomaan perheeseen ei ole riskitöntä, jonka vuoksi on tärkeää saada hyvä perhe ja sen voi edellyttää ainostaan järjestö. (fakta: Sun "Suomijärjestöllä" on siis toisessa maassa vastaanottava järjestö, joka etsii perheen.) Entäpä sitten kun olet perheessä? Mitä jos kaikki ei menekään putkeen? Ainoa avunlähde tässä tilanteessa on järjestö, joka voi joko auttaa sua ratkaisemaan ongelman tai etsimään sulle uuden perheen. Ei ole uusi asia, että on vaihto-oppilaita, jotka on sinnitelly vuoden ihan inhimillisyyttä uhmaavissa oloissa ja joissakin tilanteissa järjestöltä ei olla saatu apua.

Lue loput Sonjan näkemyksistä ja hyvistä vihjeistä hänen blogistaan! Kuvat ja teksti ovat Sonjan blogista.

Featured blog: Noora - Allegan, MI

14.10.2016

Erittäin väsyneenä mutta onnellisena kirjoitan tätä postausta. Tänään oli meidän koulun jalkapallo (ja tällä tarkoitan amerikkalaista jalkapalloa) varsity tiimin viimeinen kotiottelu. Fiilikset oli huipussaan kaikilla, vaikka takaa-alalla painoi ajatus siitä, että tää oli high schoolin viimeinen peli senioreille ja meille vaihtareille. Allegan hävisi taas, mikä ei todellakaan ollut yllätys mutta silti pojat taisteli hienosti ja tää oli hieno päätös kotiotteluille. Tää oli samalla myös hyväntekeväisyysottelu kunnioitukseksi syövästä selvinneille ja kyseisen sairauden kanssa taisteleville. Useimmilla oli tän vuoksi siis pinkkiä päällä. Sää suosi ja taas kerran tutustuin niin moniin ihmisiin. Jalkapallopelit oli hyvä tapa tutustua ihmisiin ja kunhan vain nauttia ajasta ihmisten kanssa – peli ei todellakaan ollut se pääasia. School spirit oli kaikissa peleissä huipussaan, oli iloiset cheerleaderit kannustamassa ja aivan upea marching band soittamassa musiikkia. Näitä iltoja tulee ikävä.

Seuraa Nooran blogia täällä! Teksti ja kuvat ovat Nooran blogista.

 

Featured blog: Christer - Whistler, B.C.

11.10.2016

Pari viikkoa taaksepäin meillä oli Terry Fox run koulussa, eli mulla ainaki on sellane käsitys että juoksu oli nimenomaan syöpätutkimuksiin ja hyväntekeväisyyteen tarkotettu rahan/hyvän mielen tapahtuma. Siellä moni oli pukeutunu kaikenlaisiin erivärisiin juoksu asuihin sun muihin ja ihan oli mukava kokemus vaikka juoksu ei itellä lempiasia olekkaan.Kaks viikkoo sitten tän Terry Fox juoksun jälkeen viikonloppuna oltiin joukkuuen kanssa White Rockissa, joka on Vancouveri alapuolella ja (pelasin) ensimmäisen pelini täällä. Kerran pääsin kentälle otin taklaukse vastaan ja olkapäähän siinä meni(joka on kunnossa taas). No empä mä kyllä paljon enempää kentälle päässytkään. Jokatapauksessa keli oli oikein mukava aurinkoinen, White rockin joukkue on sarjakärki ja peli olis ollu voitettavissa mutta tällä kertaa tuli takkiin niukasti.

Kelit alkaa joka pv olemaan kylmempiä ja kylmempiä ja saa kyllä kattoo mitä päällensä laittaa ellei halua seuraavaa viikkoa keuhkokuumeessa maata kotona. Viikoloppu sillon meni ihan vaan peleissä ja reeneissä ja kaikinpuolin mukavaa oli. Kouluviikko siinä sitte käynnisty jo ihan tuttuun tapaan eikä koulun kanssa erityistä hankaluutta ole(jos ei oteta mukaan esseitä/muita palautustöitä). Kouluviikot menee hyvin nopeesti reeneissä pääosin ja niin meni myös tämäkin.

Ensimmäinen iso ongelma koulussa tuli kun annettiin 2 viikkoo aikaa kirjottaa essee äidinkielellisillä ohjeilla että on oltava kaiken maailman välivaiheet, mutta se että äidinkieli vaatii työtä suomessakin niin esseen kirjoitushan jäi viimeseen päivään myös täällä. Siinä sitte google translate käyttöön ja suomentaan ohje paperia ja niiden pohjalta miettiin aihetta ja sitten äkkiä jotain paperille. Essee kuitenkin on nyt valmiina vaikka epäilen, että ei oo lähelläkään sitä mitä opettaja hakee, mutta kaikki tyylillään, ku parhaansa tekee ei ainaka tarvi murehtia etteikö olis yrittäny. Koulussa kun yrittää ymmärtää opettajia parhaansa mukaan ja pyrkii tekemään kaikki asiat ajallaan ongelmia ei koulun kanssa tule, sillä jokanen kyllä ymmärtää että jos ei oma äidinkieli oo englanti ei voi heti odottaa että kaikki hoituis niinku elokuvissa. Viime perjantaina suoraan koulusta reeneihin ja illalla kotiin 9 aikaan.

Lauantai aamu alkoi sillä, että 7:30 herätys, 8:30 kaupoille koska sukset ja muut laskettelukamat oli vähän jääny pieneks(kaiken lisäks turkey sale oli viime vklp eli kaiken sai parempaa kun hyvään hintaan), ja 10:15 oli sitten peliin lähtö, että aikamoisen kiireisellä aikataululla mentiin, mutta mikä oli yllättävää löysin laskettelu sukset ja kaikki muut noin 45 minuutissa. No siinä ku oltiin äitin ja iskän kortit vingutettu tyhjiks oli aika lähtee peliä kohti. Peli oli Pembertonissa ja tätä ennen oli noin tunnin reenit. Lämpöä oli noin 2 astetta ja vettä sato kaatamalla(loppua kohden muuttu rännäks ja siitä sitten lumeks). Oikein innolla odotan mitä tuo marraskuu tullessaan kun nyt saa pelata jo melkein pakkasessa. Pelissä kentälle en kertaakaan päässyt ja syy oli siinä että keli oli niin kehno, että ei joukkueen ykköspelaajillakaan ollut mikään paraspäivä ja pallot lipsu pelinrakentajan ja runinbäkin kädestä, heitot meni minne sattu ja nurmikolla olis varmaa paremmin pitäny luistimet kun nappikset. Jokatapauksessa reeneissä on mennyt sen verran hyvin kuitenkin, että toivon/uskon että valmentaja antais näyttää tän kauden aikana vielä tosipaikan tullen mitä suomipoika osaa. No pelin jälkeen oli vähän kylmähkö olo minkä kuitenkin kruunas se, että kun olin vklp:n hostin(Jodyn) vanhemmilla siellä oli ulkoporeallas ja mikäs sen parempaa kun satanolla pelistä turpaa, peliaikaa ei saanu minuuttiakaan mutta lämmin poreallas odotti ottajaansa. Siitä suihkun kautta poreisii josta pöydässä olikin sitten kunnon pihviä ja riisiä. Ei kyllä paljoa voinu valittaa siinä kohtaa enää.

No siinä kun lauantai ilta/yö vaihtui sunnuntaiks oli aika vetästä kalkkuna ulos uunista kiitospäivän kunniaksi ja alkaa sitä tuhoomaan. Ennen tätä kuitenkin päätettiin lähteä kavereiden kesken käymään vuoren huipulla koska keli oli aivan mahtava. Vuorilla oli sellane 5-10 senttiä paikkapaikoin myös paljon enemmän tullu lunta ja siellä olikin jo ihan talvi. Rupes jo kuumotteleen uudet suksetkin tallissa kun näki lunta pitkästä aikaa ja tällä hetkellä muuta ei toivokkaan kun, että pääsis laskemaan. Vuorilta palattua Jody sekä Lochlun saapu siinä sunnuntaina 6 aikoihin(bmx kisoista) myös sekä Jodyn veli sen vaimo sekä lapsi ja tällä porukalla alettiin sitten viettää kiitospäivän ruokailua. Ruokaa oli riittävästi ja kun mistään ei kehtaa kieltäytyä veti siinä ittensä niin täyteen, että mietti hetken jo meneekö vessaan laittamaan sormet kurkkuun, mutta ruoka oli kyllä kaikin puolin herkullista, sekä jälkiruoka myös vaikka sitä ei hirveesti enää mahtunutkaan. Sunnuntai meni rattosasti ruokailun merkeissä ja maanantaina oli vielä yhteinen aamupala, sekä päivällinen jonka jälkeen meikäläinen alko tekemään kouluhommia ja siitä sitten kävin vielä erikseen Jodyn kanssa kaupoilla hakemassa alesta kunnon talvikengät, sekä vähän kerrastoa jenkkifutikseen että sais vähän jotain lämpimää sinnekkin, kun noita kelejä nyt kattoo huomaa kyllä että vettä ja kylmyyttä on luvassa taas seuraavan viikon. No terveenä kuitenkin vielä ollaan ja pyritään myös olemaan.

Tästä päivästä ei sen erikoisempaa sanottavaa ole kun että koulussa harjoiteltiin maanjäristyksen varalta miten pitää mennä pulpettien alle sun muuta mikä tuntuu naurettavalta kun suomessa ikinä tällästä ei ole, mutta taas vieressä oli japanilaine ja sen kanssa puhuin nii sano, että niillä on koulussa iha kunnon kypärät ja varusteet maan järistyksen varalta. Näköjää sitä joka päivä oppii jotain uutta, josta tietenki kannattaa laittaa korvataakse jotai. Onpaha sitte vanhana kiikkustuolissa jotain mitä muistella.

Teksti ja kuvat ovat Christerin blogista.

Aili, Emilia ja Niilo, New Yorkin orientaatioleiri 2016

SUN tiimin Janne kävi viime viikolla (15-18.8) ottamassa osaa ohjaajana New Yorkissa yhteistyökumppanimme järjestämään orientaatioleiriin, jossa oli mukana myös kolme SUN experiencen vaihto-oppilasta: Aili, Emilia ja Niilo. Toiminnantäyteiset päivät ja helteinen kaupunki pitivät meidät kiireisinä ja päivät olivat pitkiä, mutta hotellille palattiin aina tyytyväisenä siitä, mitä oltiin päästy näkemään ja kokemaan.

 

 

 

 

Saavuttuamme hotellille värväsimme nuorten kanssa ensi töiksemme hotellin lentokenttäkuljetuksen heittämään meidät läheiseen supermarkettiin, jossa pääsimme tutustumaan maan erikoisuuksiin ja ostamaan vähän naposteltavaa leirin ajaksi. Eniten huvitusta herätti kokonainen hylly erilaisia Oreo-keksejä. Palatessamme hotellille ja kaikkien leirille osallistujien saavuttua meille järjestettiin pizzajuhlat ja pääsimme tutustumaan ensi kertaa myös muista maista tuleviin vaihto-oppilaisiin.

Ensimmäinen varsinainen leiripäivä alkoi aikaisin aamulla ja lähdimme linja-autolla kohti Central Parkia. Puistossa meidät otti vastaan kiertueemme opas Jonah, joka osasi kertoa monta hauskaa juttua puistosta ja sen historiasta. Puistosta päästyämme jatkoimme kierrosta kaupungissa ja pysähdyimme pikniklounaalle Bryant Parkiin. Päivä jatkui nähtävyyksien parissa ja pääsimme vierailemaan World Trade Centerillä, koimme Chinatownin hälinän ja päivän päätteeksi vielä söimme mojovat BBQ-annokset ja kävimme ihastelemassa Times Squaren valoja ja hulinaa.

Toinen päivä ei jäänyt ensimmäistä huonommaksi, kun heti aamulla suuntasimme kohti South Streetin satamaa, josta hyppäsimme vesitaksin kyytiin ja suuntasimme kohti Vapauden Patsasta. Päivä oli mitä kaunein, ja venereissu oli hyvä startti päivälle. Palattuamme rantaan pääsimme ylittämään kuuluisan Brooklyn Bridgen jalan ja saimme oppaaltamme kuulla monta kiintoisaa faktaa, kuten sen, että Brooklyn oli ennen oma kaupunkinsa ja se äänesti liittyä New Yorkiin! Sightseeingimme päättyi Brooklynin puolelle, josta linja-auto vei meidät Coney Islandille, joka on huvipuisto Brooklynin eteläkärjessä ja jossa halukkaat pääsivät myös uimaan. Päivän päätteeksi suuntasimme vielä New Yorkin keskustaan ja pääsimme vielä kerran näkemään kaupungin Top of the Rockin huipulta ennen paluuta hotellille.

Viimeinen päivä kuluikin lähtövalmisteluissa ja ajatukset olivat tässä vaiheessa jo suunnattu kohti isäntäperhettä ja alkavaa vaihtovuotta. Kokemus oli todella hieno ja New Yorkista jäi mieliin lähtemätön vaikutus. Leiri on tosi kiva startti vaihtovuodelle, hieno tapa päästä kokemaan suurkaupunki ja päästä itse näkemään sen kuuluisimmat nähtävyydet.

-Aili, Emilia, Niilo & Janne